Punavihreät Vaalit 2015

Aamun Helsingin Sanomien paperiversiossa käydään läpi torstaina ilmestynyttä Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistä tutkimusta edellisen eduskuntavaalien ehdokkaiden sosiaalisessa mediassa julkaisemista viesteistä ja näiden vaikutuksista perinteisten uutismedioiden sisältöihin sekä vaikutuksista sosiaalisen median keskusteluihin.
"Yllättäen" perinteiseen median uutisointiin kykenivät vaikuttamaan kolme Vasemmiston; Li Andersson ,Veronika Hankasalo, Hanna Sarkkinen ja kaksi Vihreiden ehdokasta; Ville Niinistö ja Ozan Yanar.
Keskustelun laajuus sosiaalisessa mediassa asettui hieman värikkäämmille urille ja kuuluisan punavihreän kuplan rikkoi kaksi Kokoomuslaista; Stubb ja Kaleva.
Tämä tutkimus siis vankistaa entisestään sitä käsitystä että perinteinen media Suomessa on punavihreän kuplan tiukoissa käsissä.

Aamulehti suoritti kyselyn vuonna 2010, jossa tiedusteltiin toimittajiensa puoluekantaa. Vaikka suurin osa kertoi äänestävänsä henkilöä puoluekannan sijaan, vastanneista kolmannes ilmoitti yleensä äänestävänsä Vihreitä. Aamulehti on Tampereella toimiva julkaisu.
Kun huomio sen että valtamedian toimijoista suurimmat kuten Helsingin Sanomien, Ylen, MTV3;n, sekä molemmat iltapäivälehtien toimittajat työskentelevät Helsingistä käsin jossa Vihreiden kannatus on vielä suurempaa kuin Tampereella, on lupa uskoa että vihreitä arvoja kannattavien toimittajien osuus on tätä kolmannestakin suurempi.

Hubrista Pukkaa

 26.3 paloi Ylivieskassa 230 vuotta vanha puukirkko jättäen pelkän hiiltyneen kasan tuhkaa maahan. Teosta on kiinni otettuna nuori mies. 90-luvulla Norjaa riivasi kirkkopolttojen aalto joiden tekijöinä olivat nuoret miespuoliset black metallin soittajat, kai siellä jokunen fanikin oli sytyttämässä paloja mutta piirit olivat pienet ja käytännössä jokainen soitti jossakin yhtyeessä soittotaidoista tai niiden puuttumisesta huolimatta.

Motiivit
Norjassa tekijöiden motiivit olivat kristinuskon vastaiset ja usein myös nationalistiset. Kristinusko nähtiin epäisänmaallisena, tuotuna ja pakotettuna skandinaaviseen kulttuuriin, merkkinä alistamisesta. Kirkot heijastivat symbolisessa mielessä tätä. Ne ovat jäänteitä ajalta jolloin kirkko ja valtio elivät symbioosissa. Ne muistuttavat valloituksesta ja siitä että tämä kansa on aikoinaan väkivallalla otettu panttivangiksi Lähi-idässä keksittyjen taruolentojen palvojiksi.
Logiikka on tietysti osiltaan totta ja voidaan kai sanoa Kirkon keräämien verojen olleen yksi orjuuden muoto sillä pakolla jokaisen työikäisen oli näiden maksamiseen osallistuttava, tarvittaessa sitten vaikka työvelvollisuutena.

Vallankäyttöä
Vanhempien ja uudempien kirkkojen ulkonäöillä on hyvin paljon eroja, tai lähinnä niiden merkityksillä on, sillä vanhat kuten Ylivieskan nyt jo palanut kirkko olivat kauniita eivät uudemmat sitä ole mutta se ei varmasti ollut ainoa tarkoitus kirkolla. Näyttää kauniilta. Tarkoitus oli varmasti myös käyttää ylivaltaa, asettaa vaatimattomasti asuvat metsäihmiset ruotuun isoilla ja näyttävillä rakennelmilla ja jos se ei vielä saanut uskomaan kristinuskon ylivaltaan niin asia vietiin loppuun syyllistävillä saarnoilla jossa jokainen oli tehnyt jotain väärää, jos ei muuta niin sitten ajatuksissa.
Kirkkoihin piti tietenkin myös rakentaa korkealle nousevat tornit joilla saatiin kellojen äänet kantautumaan mahdollisimman laajalle alueelle, tällä taas saatiin kokonaisvaltainen ylivalta loppuun asti viedyksi. Et välttämättä halunnut osallistua saarnoihin mutta äänille et mahtanut mitään. Niin tai näin olit väkisinkin tietoinen kirkon olemassaolosta. Halusit tai et.

Kirkot siis rakennuksina edustivat aikoinaan halutunotettua reviiriä ja symbolista voimaa, tämä maa kuuluu meille ja se näkyköön ja kuulkoon sillä kaikki toiminta mitä kirkossa tehtiin olisi aivan hyvin voitu toimittaa vaatimattomissakin tiloissa. 

 

Viherpuna Connection  

Ajat kuitenkin muuttuivat ja kirkonkin piti sopeutua, valta alkoi murentua ja kristinuskossa alettiin korostamaan nöyryyttä ja pehmeitä arvoja. Tämä tietenkin näkyi myös uusissa kirkoissa joilla pyrittiin ulkoistamaan nämä arvot estetiikalla. Kun papit julistivat jumalan kostoa syntisille ennen ja varmasti itsekin uskoivat omalta kohdaltansa siihen nykyaikana puhutaan lähimmäisenrakkaudesta,anteeksiannosta ja kaikesta muusta millä saadaan pidettyä kirkko hyvissä väleissä viherpuna painoisen valtamedia kanssa ja näin yleisesti hyväksyttävänä osana nykyajan yhteiskuntaa mediassa ja näin ollen kirkkoon kuuluvien jäsenmäärät mahdollisimman korkealla.
Asiaan tietenkin kuuluu pakolaiskriisin seurauksena piispojen myötäilyt vihervasemmisto journalistien miehittämillä medioilla joihin palstatila on ollut taattu kaikilla "oikeiden" mielipiteiden edustajilla mikäli heillä katsotaan olevan painoarvoa jolla saadaan omaa poliittista agendaa uskottavammaksi. Yhteistyö kuplassa elävien vihervasemmistolaisten toimittajien ja rahanahneiden kirkonmiesten/naisten on oikeastaan hyvinkin looginen sillä molempien primus motor on palvonta, ja kohde tässä tapauksessa sama. Toimittajien vihervasemmisto ideologiaan kuuluu monikulttuurisuuden palvonta ja yksi tämän palvomisen muodoista ilmenee kritiikittömänä tänne saapuvien turvapaikanhakijoiden suitsuttamisena. Kirkonedustajille taas turvapaikanhakijat edustavat lähimmäisenrakkautta tarvitsevia hädänalaisia joiden hädän esiin tuomisella lisätään suosiollista kohtelua mediassa joka taas vastaavasti autuaasti tarjoaa näyttämön moraalista hubrista tihkuvalle näytelmälle joka sille tarjoillaan siirtäen syyllistämissaarnat kirkon sisältä päivälehtien sivuille.

Palvontaa
Palvomisessa on kuitenkin ongelma, vaikka se tarjoaa palvojalle vastiketta ja toimii samalla totaalisena itsekeskeisyyden toteemina se ei tee useimmiten sitä tahoille jotka eivät jaa palvonnan kohdetta. Kun kirkonmiehet ja naiset omassa kristinuskon huumaamassa mielessään ottavat askeleen lähemmäksi luvattuun taivaspaikkaan, toimittajat pääsevät enimmissä määrin katukuvan värittyessä paistattelemaan suvaitsevaisuuden heijastamaa vastiketta eivät hallitsemattoman maahanmuuton ilmiöt suo samaa palkintoa kaikille niille jotka eivät jaa edellä mainittujen tahojen uskoa.
Kun miettii palannutta kirkkoa ja sitä, että samaan aikaan Helsingissä kiirehditään suurmoskeija hanketta osin kirkon avustuksella on tämä jotenkin kuvaavaa tulevista ajoista samalla peilaten menneisyyttämme.
Moskeija pitää saada näkyvälle paikalle, sen pitää olla näyttävä ja todennäköisesti äänekäskin niinikuin moskeijat ovat viisi kertaa päivässä kaikuvine rukous kutsuineen. Sen pitää myös sijoittua paikalle jossa se nähdään. Kaikkineen se mitä kirkot aikoinaan ajoivat tekivät symbolisesti on moskeijankin tehtävä.
Islam ei ole pelkästään uskonto, se on maailmankatsomus ,se on poliittinen liike, se on elämäntapa, se sisältää kaiken elämään liitettävät asiat muslimeille. Moskeija on osa tätä,se on paikka jossa toteutetaan islamia. Se on esteettisesti Islamin ylivertaisuuden symboli jota näkyvyys edesauttaa. Yksi Koraanissa esiintyvä peruslähtökohta on se että on ylempiarvoisia (ei islamin uskoisia) ja niitä jotka ovat alistetussa (ei islamin uskoisia) asemassa. Vaikea kuvitella miten tätä ylivaltaa enemmän rauhanomaisesti enää allekirjoitettaisiin muutoinkaan kun ottamalla kaikki aistit haltuun mahdollisimman näkyvällä ja keskeisellä paikalla.
Islamin leviäminen on ollut valloitusta koko sen olemassaolon ajan, välillä rauhanomaista välillä sotaisaa. Historia tietää että useissa maissa islam on ollut vähemmistönä ,maat kuten Egypti,Syyria, Libanon ja Irak ovat olleet kristinuskossa joissa vähitellen on muslimiväestö siirtynyt enemmistöksi rauhanomaisesti. Tämä on meilläkin edessä, parhaimmassa tapauksessa.