Itse olen käynyt aiemmin muutaman kerran näissä sekä ajankuluksi että mielenkiinnon vuoksi, tosin nyt viime vuosina ainakaan ei tullut käytyä koska nämä ovat olleet näiden aiempien käymiskokemusten perusteella tylsyydessään ja rikkaudessaan yhtä antoisaa kuin koiran ulostuksen seuraamista sen kuivuessa tien vieressä kärpästen nautittavana.
Nyt kuitenkin tuli lauantaina käytyä paikan päällä.
Jos vertailen heti ensi alkuun edellisiä tapahtumia tämän vuotiseen, niin ainakin jonkinlaista lisäpotkua on tapahtumaan tullut. Alue on laajempi, näkyvämpi, äänekkäämpi, värikkäämpi ja löyhkäävämpi kuin aiempina kertoina. En muista myöskään että ainakaan alkuvuosina olisi Rautatientorilla ollut tapahtumia, saatan olla väärässäkin toki tässä.
Matka alkoi Läntiseltä Teatterikujalta kohti Kaisaniemen puistoa, jossa tapahtumat oli käynnissä. Ensimmäiset edessä näkyvät äänekkäät esiintyjät olivat saapuneet Itäkeskuksesta asti. Nämä, kaksi perinteistä itähelsinkiläistä djembe rumpua soittaneet "kutsumattomat" vieraat saivat osaksensa vierestä seuranneiden naurut vaikka varsinaisesti eivät edes siis kuuluneet edes viralliseen ohjelmistoon.
Tästä hauskuudesta matka jatkui kohti kansalaisjärjestöjen järjestämien näytekojujen vierustamaa tietä pitkin ruuan myynti aluetta. Tarjontaa oli pilvin pimein eri maista mutta jätin kokeilematta eksoottiset makuelämykset tällä kertaa.
Matkalla kohti Mahdollisuuksien Tori telttaa osui silmiin aiemmin sosiaalisessa mediassa mainostettu Amnestyn koju. Koju keskittyi rahan kerjäämisen ohella Suvakkihuora paitojen myymiseen. Suvakkihuora tarkoittaa näennäisesti suvaitsevaa, äärimmäisyyksiin epäloogisuuksiin kykenevää, vain omaa mielipidettään hyväksyvää arvoiltaan moraalitonta ihmistä jonka termin Amnesty on paidan suunnitelleiden, häpykarvoja pikkareihin tunkevien Tärähtäneiden Ämmien kanssa valjastanut kampanjaansa.
Oma havaintoni kojusta oli, ettei se kiinnostanut ketään. Ei ensimmäisellä kerralla kulkiessani ohi, eikä liioin alueelta pois lähtiessäni. Kojussa oli kaksi nuorta naista joista viehättävämpi, oli asetettu ”sisäänheittäjäksi” kojun edustalle surkealla menestyksellä. Molemmat vilkuilivat pelkäävän oloisesti ympärillensä tyhjin silmin ja kalpein kasvoin. Tuli mieleen että mahtoiko rikastuttava ympäristö sittenkin tuoda realismia ideologian tilalle. Mahdotonta kuvitella tilanne jossa tämän kaltaiset pelokkaat maailmanpelastajat näkisivät monikulttuurisen asuinympäristönsä ideallisena kasvualustana perheellensä.
Mahdollisuuksien tori teltta oli täynnä white guiltyä hyväksi käyttävää tahoa. Voit ostaa vuohesta lähtien oman afrikkalaislapsi projektin, kunhan suostut kuukausi lahjoittajaksi. Oman alaikäisen pakolaisenkin saat kotiisi asumaan kojulta. Ulos tullessa jäin hetkeksi seuraamaan Savanni lavalla esiintyvää ainoan miellyttävä yllätyksen tarjonnutta Korealaista Idiotapea.
Kun lähdin paikalta pois mustien miesten välistä pujotellen, osui silmiini vielä toinenkin, yksin rauhassa paistatteleva koju joka oli somali järjestön ylläpitämä. Kaksi perinteisesti hunnutettua somali naista ja ei länsimaisesti pukeutunut somali mies. Mieleeni tuli useasti keskusteluissa esiintynyt väite jonka mukaa somalit ovat halveksituin kansa omassa maanosasakin. En tiedä asian totuudenperäisyyttä mutta näkemäni ei ainakaan vakuuttanut asian paikkansa pitämättömyyttä. Viimeinen tyhjänä syrjinnästä ammottava koju tuli näkyviin poistuessani alueelta ja sehän oli tietenkin seksuaalisten vähemmistöjen ylläpitämä.
